heippa

Soitin viime yönä kriisipuhelimeen. Tunsin aivan järkyttävää ahdistusta. Ihan kuin joku olisi laittanut tulpan kurkkuun. Henki ei kulkenut, vapisin ja panikoin. Mielenkiintoistahan se on vaan purkaantua puhelimessa tuntemattomalle ihmiselle. Arvostan tuota työtä. Miten ne ihmiset saavat unta joka yö, kun minun kaltaiset tyypit sinne soittaa ja puhuu itkien niinkin synkkiä asioita, että itseäkin pelottaa.

Eihän tämä henkilö voinut minua 'pelastaa', mutta se kun kuulin jonkun sanovan minulle, että välittää, haluaa auttaa ja on huolissaan....se merkitsi paljon. Huomio. Sitä minä tarvitsen. Tarvitsen ystävää joka kuuntelee. Joka jaksaa kuunnella. Jolle voin hetken puhua vain minusta itsestäni, tuntematta jonkinlaista syyllisyyttä että olen vain -minäminäminä..
Katselin vanhoja kirjoituksia ruuasta. Onneki se on melkein ohi. Eihän se koskaan tuolta takaraivosta lähde, mokomakin syömishäiriö. Mutta sen voi hiljentää. Pahintahan tässä on, tai no hyvintä, miten sen haluaa sanoa, että meitä on monta samalla tiellä menevää.

ammottavaa tyhjyyttä

Onkin pitkä aika kun tänne olen kirjoittanut. Pidän uutta blogia, joten tämä jäikin sitten yksinään internetin ihmeelliseen maailmaan.
Vuosi uudessa koulussa ja uudella paikkakunnalla on jo ehtinyt melkein vierrähtää. Lukio on mennyt ihan ok, mitä nyt helvetillinen stressi ja väsymys on painanut 24/7. Välillä menee hyvin. En oksenna tai laihduta. Välillä taas huonommin. Tunnen olevan lihava ja inhottaa olla tässä ruumiissa, vaikka painoindeksini on 17,7. (163cm/47kg) Ihraa vaan tuntuu olevan joka paikassa liikaa.

En kuitenkaan kaipaa sitä anoreksia maailmaa, missä tuli elettyä aika pitkään. En tosiaankaan. Ja eihän siinä voi elää, kun loppujen lopuksi siitä on pakko parantua jos haluaa ylipäätään elää.

Ehdin tässä loppu vuodesta jopa rakastua. Ja kaikki tottakai meni omalta osalta ihan solmuun ja mies lähti. Vitutus on ihan huipussaan. En tiedä enää kuka olen, miksi ja minkä takia. Fyysinen ja henkinen pahoinvointi vaan jatkuu ja jatkuu, vaikka olen ok kunnossa yleisesti. Tahdon oksentaa vaan kaiken pahan olon ulos ruumiistani ja leijua tyhjänä maailmassa.

Päihteet kiehtoo mutta järki pitää minut vielä niistä jotenkin erossa. Mutta kaikkihan on hyvin. On ystäviä, on perhe, minusta välitetään ja olen vapaa tekemään mitä haluan. Mikään ei tunnu vaan oikein miltään, en tunne olevan onnellinen. Vaikka eihän kestävää onnea ole olemassa. On vain pieniä hyviä hetkiä jota tekee iloiseksi ja huonoja hetkiä, että tajuaa miten tärkeitä pienet hyvät asiat on.

Muutto

Syksy vaan lähestyy ja yks ihanimmista kesistä alkaa vedellä viimesiä viikkoja. Kohta alkaa koulu. Muutan uudelle paikkakunnalle uuteen lukioon uusien ihmisten keskelle. Voi kuulostaa ihan hullulta mutta muutan kaupunkiin josta en tunne oikeestaan ketään. Mutta mun mielestä elämä on seikkailu ja nyt mä alotan kunnolla sen seikkailun.

Heinäkuu on ollu syömisen kanssa jotin uutta aikaa. Mä en enää ahmi. Mua vähän äklöttää karkki... Ja en välitä mitä syön. Pitää kyllä rueta vähän terveellisemmin syömään ku menee vaan pitsaa yms.. :D mut siis heinäkuussa oon syöny omasta mielestä TOSI paljon. Kävin vaa'alla ja oon lihonu 500g ?!! vain 500g! :D Mulla on nyt se 50 kg tavote mut se on taistelua siihen pääsy.. Sillon mun BMI olis 18.8 eli normaalialueella. Ja jos ne tissitki kasvas.
TIESITTEKÖ että kun anorektikko on liian pitkään liian laiha, ilman rasvaa, Niin myöhemmin vaikka normaalisoitus niin ne rinnat ei saata rueta enää kasvamaan. sen kunniaksi juokaamme muki kermaa ja oliviöljy snapsi päälle!

Nyt kun oon suht normaali syömisen kanssa aijon siirtyä terveellisesti lakto-ovovegetaristiks. TERVEELLISESTI. Oon ihan lukenu paljon aiheesta ja ensin meinasin vegaaniks ryhtymistä et kaikki eläinperänen pois. Mut helpommin sanottu kun tehty. Ihmissuhteet hankaloituu oikeesti :D mut jääköön ajatus takaraivooni ;)

SEKÄ tapasin yhen pojan/miehen 20.v ilosaarirokissa. Se asuu aika lähellä mun tulevaa asuinpaikkaa ja oli tosi mukava. Koko ajan huolehti et mulla on kaikki ok eikä se ollu semmonen itsekäs paska. Mutta nyt en oo kuullu siitä kohta viikkoon mitään :( no jos se soittelee kun muutan. Tai sitten ei. Ja mistäs minä voin tietää et onko sillä vaikka tyttöystävä :( Mut. Elämä on seikkailu ja niitä mukavia ja ihania miehiä on varmasti mulle vielä tässä maailmassa muitaki ku toi yks :)

Tiivistettynä mulla menee helvetin hyvin. Se vaan et kaverit jää nyt eri paikkakunnalle ja nään niitä harvoin. Mut meillä on kyllä semmonen kaveripiiri että ei se ikinä katoa. Voi olla että vähän vieraannutaan tavallaan mutta ei varmasti erota.! <3

voi jeesus

tällä hetkellä ihan vitun sama olo et mitä syö, lihonko tai mtn. ei kiinnosta oikeesti! :DD

festarit<3

Tyhmästä päästä kärsii koko keho

Jes! Oon ottanu taas harppauksen eteen päin ja oon ilonen nyt siitä! Nyt on semmonen olo et kyllä tästä selvitään ja nousen vielä jaloilleni. Ensinnäkin mulle iso asia. Mä pystyn syömään jo semmosia normaali tuotteita mitä normaalistikki ihmiset syö. En oo kolmeen vuoteen syöny esimerkis ihan tavallista vanukasta. Suklaavanukasta taikka mulle oli semmosen tavallisen jogurtin syöminen jotain helvetin vaikeeta. Nyt mä syön parkiki vanukasta päivässä ja jogurtin oonkin vaihtanu rasvattomasta pois.

No mutta koska haluun saada painoo ylemmäs on syötävä enemmän. En vieläkään kyllä aijo nostaa painooni karkeilla yms. Haluan tehä sen terveellisesti enkä nyt rasittaa kehoani enempää. Se on nyt ogelmani että kehoni on kääntynyt ruokaa vastaan koska onhan tätä oksentelua jo ollut semmoset 1 puoli vuotta. Hoh...onpas aika kulunu..Kuitenki tossa ajassa saa jo kehosa todella sekasin.

Suurin ogelmani on se että ruoka ei sula vatsassani kunnolla. Yöllä se vajuu mutta olen aamullakin nälätön. Silti syön aamiaisen. Syön lounaan. Yritän jotain välipalaa aina vaikka ei ole nälkä...Kun syön päivällisen ogelman ydin tulee esille. Vatsassani on vieläkin melkein sulamaton lounas ja kun siihen vedän päälle päivällisen vatsani tulee täyden rajoille. Ennen vatsalaukkua ruokatorven päässä on läppä joka normaalisti aukeaa aina alas päin kun ihminen syö että ruoka pääsee vatsaan NIIN minulla se on ihan löystynyt. No nyt kun vatsalaukkuni on ihan täysi ruoka tulee vatsastani väkisin ulos koska se vitun läppä siinä päällä ei pidä niidä ruokia sisällä! No sitten mulla lentää kaikki pihalle ja vatsani on ihan typötyhjä. Illalla saattaa seurata ahmimista tai en enää osaa syödä sopivasti. Ja tuntuu että kaikki ruoka lentää ulos vaikka söis ihan vähän.

Oon yrittäny sitä että syön tosi harvoin et aamiaiainen 2 tuntia ja lounas. sit yritän pitää 3 - 5 tunnin tauon et jos tulis nälkä. No 5 tuntii nii sitten ehkä menee se päivällinen mutta iltapalalla viimestään lentää kaikki ulos. Ratkasu on et syön 1 ruuan ja jtn pientä. Mutta sitten mä laihdun. Nytkään ei hirveesti paino nouse ku ei kerkii kaikki imeytymään. Kyllä osa ruuasta varmasti imeytyy...mut ei kaikki ja kun nimenomaan sen pitäs olla se kaikki.

Mene eteenpäin, löydä uudet haasteet.

syön!

Pitkästä aikaa! Kiitos kommenteista mitä ootte pistäny...Niitä on aina tosi mukava lukea. :) Kesä on menny aika aaltoilevasti. On hyviä päiviä kun syön ihan hyvin enkä oksenna, mulla on sillon hauskaa ja hyvä olla. Mutta sitten tulee taas niitä päiviä kun tuntuu parhaimmalta pistää kaikki pihalle ja vaikka ei tee mieli ostan kaikkee mässyä hirveesti kun ajattelen sitten samalla niitäki syödä kun joka tapauksessa se on menoa.

En oo mittaillu itteeni vaa'alla aikoihin vaan katselen lähinnä pelilstä miltä näytän. Ja nyt tuntuu siltä et voisin haluta sitä lisä massaa. Semmosen oikein kurvikkaan vartalon. Tällä hetkellä oon muodoton pölkky. Niinpä syön nyt kaikkea terveellistä ja hyvää että alkas painoa taas kertyä. Mullahan ei siis vielä menkatkaan toimi ilman e-pillereitä...Huoh..ei oo toiminu 2 vuoteen ja vähän päälle...Ei vaan pidä rueta liikaa semmosilla karkeilla yms. leivoksilla lihottamaan kun niistä sitten saa niitä pahoja rasvoja ja ne ei tee hyvää mun heikolle sydämmelle. Mut tietty niitä pitää aina nauttia kohtuudella! Ihan hyvin voi päivässä syödä esim. jätskin, pullaa, suklaata...Kunhan ei vedä semmosia 500g - 2kg satseja :D Sitten kaikki (esim) rypsiöljyllä leivotut jutut niin nehän on hyviä!

Onko laihana hyvä olla? Musta vähän pyöreemmät ihmiset on kauniita. Jotkut vaatteet näyttää niin paljon kivemmilta vähän pyöreemmillä ihmisillä ku ihan tikuilla. Laihoille on yleensä vaikee löytää istuvaa vaatetta kun kaikki roikkuu päällä. Mutta kun on ees jonkin verran tai vähän enemmänkin sitä mistä ottaa kiinni niin näyttää niin hyvältä. En nyt kannusta ketään ylipainoon mutta niin kauan kun BMI näyttää normaalipainoa niin on hyvä. Ei väliä takasta luvusta. Välillä 18,5 - 24,9 Kulkee normaalit. Itelläni se on tällä hetkellä... 16.9 mut en oo varma paljon nyt painan..

Jos on normaali painonen miks pitäs laihuttaa? Ei miksikään.

hymy

Niin...Oon miettiny tässä että mitähän sitä tulis kirjaamaan tänne ja siinähän se aihe onkin. Mulla ei oo silleen paha mieli! Pääsin haluamaani lukioon ja oon tosi onnellinen. Oon ollu viikon siskon luona enkä ole oksentanut. Oon syöny kyllä tosi paljon karkkii ja kaikkee roskaruokaa :D Päätin vaan että vittu nyt lähti isot ranskalaiset Dollysta ja NAMS söin ne ihan kiltisti ja nautin siitä<3
Voisimpa vaan nauttia samalla tavalla useemmin...Tuntuu vaan et en tänäänkään oo ansainnu kun omenan ja toisen ja ehkä leipää...

miten teillä ihmiset menee kun asutte yksin?...No jos syömishäiriö puhkee yksin asuessa sillon voi olla että se yksin asuminen on todellista helvettiä kun sille ei oo mitään esteitä tehä itelleen mitä haluaa.. Niinhän se on syksylläki et voin ahmia joka päivä jos haluan. Mutta se hyvä siinä on että en halua. Ei kenenkään tulis haluta.

Juhannus tulee! Syökää jotain tosi hyvää ja muistakaa juoda!!! Itse ainakin ryyppään!
Vaikka isä kyllä on taas hoitanu sen asian niin perkeleen perusteellisesti että eiköhän sinne oo menny munkin edestä.

muistakaa....Oksentaminen + helle = totaalinen kuivuminen
helteestä ei kyllä pelkoa..