Vuosi uudessa koulussa ja uudella paikkakunnalla on jo ehtinyt melkein vierrähtää. Lukio on mennyt ihan ok, mitä nyt helvetillinen stressi ja väsymys on painanut 24/7. Välillä menee hyvin. En oksenna tai laihduta. Välillä taas huonommin. Tunnen olevan lihava ja inhottaa olla tässä ruumiissa, vaikka painoindeksini on 17,7. (163cm/47kg) Ihraa vaan tuntuu olevan joka paikassa liikaa.
En kuitenkaan kaipaa sitä anoreksia maailmaa, missä tuli elettyä aika pitkään. En tosiaankaan. Ja eihän siinä voi elää, kun loppujen lopuksi siitä on pakko parantua jos haluaa ylipäätään elää.Ehdin tässä loppu vuodesta jopa rakastua. Ja kaikki tottakai meni omalta osalta ihan solmuun ja mies lähti. Vitutus on ihan huipussaan. En tiedä enää kuka olen, miksi ja minkä takia. Fyysinen ja henkinen pahoinvointi vaan jatkuu ja jatkuu, vaikka olen ok kunnossa yleisesti. Tahdon oksentaa vaan kaiken pahan olon ulos ruumiistani ja leijua tyhjänä maailmassa.
Päihteet kiehtoo mutt
a järki pitää minut vielä niistä jotenkin erossa. Mutta kaikkihan on hyvin. On ystäviä, on perhe, minusta välitetään ja olen vapaa tekemään mitä haluan. Mikään ei tunnu vaan oikein miltään, en tunne olevan onnellinen. Vaikka eihän kestävää onnea ole olemassa. On vain pieniä hyviä hetkiä jota tekee iloiseksi ja huonoja hetkiä, että tajuaa miten tärkeitä pienet hyvät asiat on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti