Mun elämä on palaamassa viime syksyyn. Jokainen suupala minkä suuhuni laitoin tuntu pahalta ja oksensin sen. Painoin 36kg en jaksanu tehä mitään..Päivä koulussa sai mut ihan uupuneeks.
Musta on vaan ruennu tuntumaan hyvältä kun laihdun. Tunnen oloni taas kamalan suureks.. Vittu määräis ne lääkärit mulle jotain kunnon lääkkeitä että sais pään sekasin..voi ku olis pullo viinaa joisin sitä niin kauan että taju lähtis..
Mä en jaksa olla kotonakaan...en kestä tätä! Isä vittuilee mulle taas. Ja ihan kännissä. En jaksa en jaksa!!!!!!!!!!! Huusin sille taas niin kovaa että kurkku meni karheeks ja silti se vaan jatkaa ja inttää mulle. Mä huudan että painus helvettiin mun elämästä. Sitten kun se on juonu niin paljon että silmät seisoo päässä eikä meninaa pysyä pystyssä SITTEN se tulee kertomaan et oon niin tärkee JA MUN PITÄS KERTOO ISÄLLE IHAN KAIKKI. Sillon mun silmät muuttu mustiks ja sillon mä oon niin vihanen että voisin tehä jotain hirveetä. Kohta se tulee uudestaan yläkertaan jotain inttämään. Tätäki on jatkunu jo niin kauan että vaikka isä olis selvä nään sen läpi sen saatanan paskiaisen joka tulee kännissä ne portaat ylös, alkaa huutamaan....!!!! En kestä sitä paskaa.No miks äiti ei tule ikinä väliin? No miten se vois kun se on sammunu jo ennen kello 21.00 tai oksentaa vessassa. Vittu että mä odotan muuttoa pois kotoa.
Ehkä mä syksyllä löytäsin uudesta koulusta itelleni jonkun joka rakastas mua ja suukkottas ja halais ennen kun nukun..Joka kertos että oon kaunis ja se rakastas mua niin helvetisti ja mä tietäsin sen eikä mun tartteis yhtään epäillä...Mut osaako tämmönen minun lainen sitten rakastaa? sitä mä en tiedä...ruoka vai rakkaus.
Onhan mulla ystävät. Olo vaan ei koskaan ole kaunis niitten seurassa kun ne on paljon kauniimpia ne osaa pukeutua nätisti ja niillä on kauniit hymyt. Ne osaa rakastaa ja ne osaa elää normaalia elämää. Syödä normaalisti ja rennosti. No turha puhua vielä mitään uudesta koulusta jos en pääse minnekkään. Meni tuo peruskoulu läpi niin säälittävästi että huh...
En vaan enää jaksa täällä kotona.
Hei, en tunne sua, anteeks että tuun ihan randomisti vaan kommentoimaan. Halusin vaan kertoa että sulla on hieno blogi ja sun kirjotukset on tosi hyviä. Pystyn samaistumaan näihin.. Vaikka tällä hetkellä tuntuu että elämä ois pysähtynyttä, lopussa, niin se ei ole. Se on vasta alussa ja sä oot aivan varmasti erikoinen, kaunis ja vahva ihminen. Ja vaikka susta tuntuu että muut on nätimpiä ja ne osaa rakastaa, niin ne ei tiedä miltä tuntuu elää helvettiä, siksi kaikki on niille itsestään selvää. Kun sä elät sen helvetin, niin sitten KUN löydät rakkauden, se tuntuu hemmetin paljon paremmalta kuin yhdenkään "normaalin" ihmisen kohdalla. Trust me. Voimia. Ja hei, sun ei tarvii etsiä rakkautta. Se löytää kyllä sut kun on sen aika.
VastaaPoistaKiitos kommentista..ajattelin jo ettei kukaan lue tätä soopaa.Oot kyllä toisaalta oikeessa..huoh.. pitäs lakata odottamasta parempaa elämää ja alkaa elää tätä.. Kiitos ja kaikkea hyvää ja etenkin voimia..
VastaaPoistaLopeta tuo sadussa ja mielikuvissa eläminen ja käännä katsees positiiviseen päin. Älä menetä toivoa vaan taistele sairauttas vastaan. älä nyt anna sille periks ku oot jo ollu paremmassa kunnossa vaan pysy lujana!
VastaaPoista