Painoa alkaa olla 48kg. Oon siihen tyytyväinen. Miks halusin niin kovasti sen alle joskus? Mitä järkeä siinä oli? Menetin osan terveydestä ja muutama sentti pituutta jäi varmasti kasvamatta. Oon varmaan aikasemminkin todennu tän että alipainossa ei voi elää. Jossain vaiheessa sieltä on tultava takas normaaliks. Ellei kuole alipainoonsa. Sekin on mahdollista jos on liian rääkissä. Alipaino on rumaa.
Isoin kynnys normaali painoon tulossa mulle on ollu vaatteet. Itkua on tullu kun lempi farkut on liian pienet ja omantunnon tuskia siitä miten ''hukkaan'' rahaa...Miks ostin kokoa xs ja xxs??!! 2 vuodessa ton kokosia vaatteita on kertyny ja nyt ne on vaan heitettävä nurkkaan. No onpahan vaatekaappi remontissa. Turhaan niitä liian pieniä vaatteita on väkisin pitää ku sillon näyttää lihavemmalta. Kun on reilumpi koko näyttää et on pienempi. En ymmärrä miks mulle oli jotenkin tärkeetä saada koko xxs päälle? Kukaan ei koskaan tienny mikä mun vaatekoko oli. Eikä tiedä nytkään. Ja jos tietää mitä väliä sillä on?
Osastolla on tällähetkellä 2 tyttöä joilla on anoreksia. Mua säälittää ne. Niitten päät näyttää kauheen isoilta verrattuna vartaloon. Ja se koko vartalo on kun 8 vuotiaalla tytöllä. Välillä ihan kuvottaa. Kasvojen värit niillä on niin kuolleet ja silmät pullottaa siinä kuihtuneessa päässä ihan kamalalla tavalla. Ja ne olemattomat lihakset. Ne näkyy selvinä juovina ihon läpi ja oikeesti se on jotain hirvittävää kun verisuonet pullottaa lihavina niitten päällä.
Se ei oo lähellekkään semmosta mitä näissä ''thinspiration'' kuvissa.
Miks tän kaiken ymmärtää vasta nyt? Miks en halunnu hoitaa itteeni? Miks tuhlasin laihduttamiseen 2 vuotta? Kunhan pääsen osastolta pois lupaan alkaa elämään paremmin. Hoidan itteeni, panostan hyvään ihoon ja hiuksiin. Ja vaatteita ostan sellasessa koossa mikä näyttää hyvältä oli vaikka koko XXL .
Täytyy ensin rakastaa itseään että voi rakastaa muita ihmisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti