uusi päivä

Hmm...Jotenkin kiva aamu. Nukuin hyvin ja vähän enemmänkin, ei oo kylmä eikä nälkä. Oon kyllä syöny tänään aika ruhtinaallisesti ja ootan äitin tekemää maustekakkua uunista :D En oo ajatellu kaloreitakaan sen ihmeemmin vaan syöny ihan sen mukaan miten on nälkä ollu. Rasittaa ajatella että olisin oksentamassa tai himosti liikkumassa tuolla. Päätin että 3-5 kertaa viikossa kun käyn liikkumassa ihan hyvin niin se riittää. Toisaalta onhan tuokin ''paljon'' mutta mulle hyvä niin tuntuu et voin syödä rennommin. Tykkään syödä enkä enää pysty kuvittelemaan enää näännyttämässä itteeni. Haluan kasvaa aikuiseksi asti enkä jäädä lapsi/teini kehooni. Mutta en halua olla lihava. Enkä ole vaikka painoindeksini olisi 22 !! olisin viekä normaali alueella. Ei niillä malleillakaan se vaatekoko ole 32 vaan 34/38...

ah ku on hyvää maustekakkua...:) pitää hakea ihan lisää.

Paino

Taas yritän syödä vähän kaloreita. Ei ei ei. Pitäis pystyä rentoon syömiseen. Nyt meinaa sydäri tulla ku otin 2 keksiä. Kuunnelkaa nyt mua valitan 2 keksistä! Herranen aika kun ei ne mua lihota. Oon vieläkin 47-48 kg välissä. 50 kg mä olisin varmaanki siinä ''luonnollisessa painossa'' eli voi syödä enemmänkin koska keho yrittää vaan pysyä siinä. Jos syö liian vähän keho tuo nälkää niin että saa energiaa siihen painoon ja jos syö liikaa ei sitten oo niin nälkä ja taas ollaan siinä samassa painossa. Sekavasti selitetty mutta varmaan ymmärsitte.

Kevät tulee ja on ihanaa ku jaksaa ulkoilla. Pahimpina bulimia hetkinä vaan meni pyörällä kauppaan ja loppupäivän istukin kotona syömässä ja oksentamassa. Osaston alkumetreillä tuntu ihan ihmeelliseltä ku oli niin paljon kaikkee mitä päivässä kerkiskään tehdä! :) oon ilonen että en oo enää siinä kuopassa ja kierteessä kiinni.

Mun naapurihuoneessa (osastolla siis) on anorektikko joka painaa varmasti jotain 35 kg. Sitten kun se huutaa että on läski ja lihonu kun sille juotetaan energia pitosia nutrilet juomia. Se pistää vihaseks. Miten sairaus voi tehdä ihmisestä niin sokean omalle vartalolle?! Kamalaa ku ne luut näkyy joka puolella. Joo pidän itse kaulakuopasta ja niin mutta kun olkapäissä pullottaa luut, solisluut on ku irtonaiset kepit ja selkäranka sahaa reunoillaan paitaa rikki. Ei se ole mitenkään hienoa olla laiha. Ei todellakaan.

Jos joku laihduttaja lukee tätä tekstiä olis ihan kiva vaan kuulla mitkä teidän tavotteet painon suhteen on ja mitä te teette sitten ku ootte siinä päämäärässä? Alatte elämään normaalisti? PYH. Jatkatte laihduttamista kuolemaan asti. Niinkö?

sokeri

niin kuin satoja kertoja sen olen ja olette varmaan huomannut miten vaikea asia sokeri on. Sen ei pitäisi olla. Ravitsemusterapeuttini sanoi viime viikolla jotain merkittävää mitä en oikeasti tiennyt. On syötävä sokeria joka päivä. Olen yrittänyt sinnitellä ilman monet viikonloput ja miten on käynyt? Oksennusta oksennusta. Lähdimpä sitten tähän viikonloppuun aivan uusin eväin. Päivässä 100g karkkipussi ja pikku jäätelö. Vaikka mulle sanottiin että on vielä ihan normaalia jos pääaterioiden kummankin jälkeen syö jäätelön ja sitten tuo karkkipussi.
Syön normaali annokset ruokaa ja sitten noi. Olo on mahtava eikä tarttee suunnitella kunnon makean ahmintaa kun riittää toi määrä. Se tuntuu jopa sopivalta. Viikolla en kuitenkaan syö karkkia vaan kiisseleitä joita osastolla tarjoillaan aina! Enkä ole vähään aikaan edes lihonut.

Makea annoksia on tietty 100000000 kpl erillaisia. Sokerilimua, karkkia, suklaata, tavallinen kuiva pulla, välipalakeksi, myslipatukka suklaalla, kiisselit, hedelmäsalaatit..yms. Ja on ihan ok nauttia niitä. LIHOMATTA.! se on se määrä. Nauttii siitä syömisestä eikä vedä tyhjään mahaan niin se raja tulee ihan itsestään. Noi kuuluu jokapäiväseen elämään eikä niistä edes kannata paastota. Tulos on vain ahminta.

No entäjos ei kontrolli pysy. Yksi ahmimis rumba ei lihota. Vaikka söis ihan helvetisti. Ne kulkeutuu kehon läpi melkein ihan puhtaasti imeytymättä. Sitten jos niitä kertoja alkaa olla useesti että vetää kassillisen suklaata ja karkkia..Sitten lihoo mutta yksi kerta EI LIHOTA.

epäonnistuja

Tosiaan..Taas oksentelu kausi avattu...En osaa syödä rasvaista ruokaa tai herkkuja näköjään ajattelematta että samahan tässä on syödä kaapit tyhjiks kun oksennan kuitenkin. Se ero entiseen rumbaan tässä on että tunnen ihan kauheaa syyllisyyttä ja epäonnistumista. Tiedän että osastolla kyllä pärjään mutta kun se ei nyt riitä, pitäs pärjätä kotonakin.
Haluun poiski sieltä mahdollisimman nopeesti. En jaksa kuunnella masentuneiden ihmisten vuodatusta, itsemurha yrityksiä ja niitä vinkuvia anorektikoita. Ja kun se siellä oleminen on niin pitkäveteistä. Istun vaan huoneessani piste. JIPPII.!!

Kertokaa mulle 3 hyvää syytä miks pitää painaa alle 50 kg? Haluun kuulla enkä rupee niihin vastauksiin ''kommentoimaan'' jos pistätte loppuun että ole hiljaa. Mä oon nimittäin unohtanu jo miks halusin olla laihempi. Tai no musta tuntu että en pärjää muille missään asiassa ja olemalla laihempi kun muut olisin jotenkin ''parempi''. Joo...Olisin voinu saada tässä ajassa vaikka poikaystävän mutta ku kaikki jätkät vaan kattoo muhun ja totee et hyi anorektikko. Olisin voinu panostaa kouluun mutta kaikki aika meni oksentamiseen ja olin niin väsyny. En haluu siihen. Haluun muuttaa syksyllä pois kotoa ja haluun olla vahva ja voimakas.

48kg on tossa. Oonko tosiaan lihava jos se 50 kg tuntuu jo niiiiiin läskiltä?

talvi

Painoa alkaa olla 48kg. Oon siihen tyytyväinen. Miks halusin niin kovasti sen alle joskus? Mitä järkeä siinä oli? Menetin osan terveydestä ja muutama sentti pituutta jäi varmasti kasvamatta. Oon varmaan aikasemminkin todennu tän että alipainossa ei voi elää. Jossain vaiheessa sieltä on tultava takas normaaliks. Ellei kuole alipainoonsa. Sekin on mahdollista jos on liian rääkissä. Alipaino on rumaa.

Isoin kynnys normaali painoon tulossa mulle on ollu vaatteet. Itkua on tullu kun lempi farkut on liian pienet ja omantunnon tuskia siitä miten ''hukkaan'' rahaa...Miks ostin kokoa xs ja xxs??!! 2 vuodessa ton kokosia vaatteita on kertyny ja nyt ne on vaan heitettävä nurkkaan. No onpahan vaatekaappi remontissa. Turhaan niitä liian pieniä vaatteita on väkisin pitää ku sillon näyttää lihavemmalta. Kun on reilumpi koko näyttää et on pienempi. En ymmärrä miks mulle oli jotenkin tärkeetä saada koko xxs päälle? Kukaan ei koskaan tienny mikä mun vaatekoko oli. Eikä tiedä nytkään. Ja jos tietää mitä väliä sillä on?

Osastolla on tällähetkellä 2 tyttöä joilla on anoreksia. Mua säälittää ne. Niitten päät näyttää kauheen isoilta verrattuna vartaloon. Ja se koko vartalo on kun 8 vuotiaalla tytöllä. Välillä ihan kuvottaa. Kasvojen värit niillä on niin kuolleet ja silmät pullottaa siinä kuihtuneessa päässä ihan kamalalla tavalla. Ja ne olemattomat lihakset. Ne näkyy selvinä juovina ihon läpi ja oikeesti se on jotain hirvittävää kun verisuonet pullottaa lihavina niitten päällä.
Se ei oo lähellekkään semmosta mitä näissä ''thinspiration'' kuvissa.

Miks tän kaiken ymmärtää vasta nyt? Miks en halunnu hoitaa itteeni? Miks tuhlasin laihduttamiseen 2 vuotta? Kunhan pääsen osastolta pois lupaan alkaa elämään paremmin. Hoidan itteeni, panostan hyvään ihoon ja hiuksiin. Ja vaatteita ostan sellasessa koossa mikä näyttää hyvältä oli vaikka koko XXL .

Täytyy ensin rakastaa itseään että voi rakastaa muita ihmisiä.