Vuosi 2008 päättyi hienosti ja 2009 alkoi MAHTAVASI. Kaikki tuli ulos ja kattovat kellojasa ja huudettiin hulluna ja ammuttiin ilotulitteita tuhannen päissään ku kello pisti 00.00 ja kalenteri lukemat vaihtu. Mies saldo oli 3 todella ällöä epätoivosta finninaamaa jotka luulivat olevasa jotenki..hienoja.
Siskoki oli aika humaltunut. Puhuttiin senkanssa mun elämästä, miten se on menny tämmöseks ja asioihin tarvitaan muutosta..Tiiän että voi puhuu sille avoimesti mutta joku rajottaa mua. Mikä? Ei se kerro kellekkään mutta silti ku me jutellaan alan aina vähättelemään ja vitsailemaan...Ehkä en haluu huolestuttaa sitä..Vaikka on kuulemma valvonu muutamat yöt minun takia. :(
Haluun vielä kirjottaa tästä pro anailusta. (tuntuu että krapulassa en ois nii sekava ku viimeks) Anoreksiasta ja
bulimiasta tai muusta syömishäiriöstä parannutaan oikeasti vain omalla tahdon voimalla. Hoidot yms. vaan yrittää saada sen tahdonvoiman ja itsensä hyväksynnän / ruuan hyväksynnän esille. Mutta sitten on juuri näintä ''anoreksia on elämä, uuh'' tyyppejä.. Kuka haluaa lihoa normaalipainoon jos joku vain lietsoo että luut on kauniit, oot kaunis ku naama roikkuu ku ei ole lihasta yms. ja että anoreksiasta voisi tulla muka elämäntapa. Kun tuohon ajatukseen astuu on varmasti kärsinyt sairaudesta kauan, eikähän sitä muista enää mitä se OIKEA elämä on. Eikä ruoka ole koko elämä. Ruuan avulla pysytään hengissä.Miks reidet ei saa olla sopivasti pylleröt? Miks ei saa olla mahaa? Miks ei saa käydä toista isoa annosta ruokaa tuntematta syyllisyyttä, silloinhan se nälkä tulee vaan myöhemmin ensikerralla eikä mieti koko ajan ruokaa. Miksi ei saa olla rintoja? Miksi ei voi olla jenkkakahvoja?
Perustelkaa ihmiset mitä ihanaa loppujen lopuksi on olla liian laiha. Ootte varmaan galleriassa nähny anorektikkoja, ja varmasti on olo että noi vois syödä enemmän. Ja jos kuvaa ei ole hirveesti valotettu ja muokattu tajuaa että yök, liian laiha ja ruma, hiukset ohuet ja iho pilalla. Kaikki thinspo kuvat on muokattuja. Ei siihen samaan pääse vaikka miten yrittäsit/paastoisit/urheilisit/OKSENTASIT.
Tuo äskönen oli myös minulle itselle. On hetkiä kun haluun olla terve, ihan sama jos olisin pyöreä. Mutta sairaus on minussakin ja siksi on niitä hetkiä että kaiken terveen mitä saavutan, pilaan ja tuhoan. Ei mun tai kenenkään muunkaan tarttee muuttaa omaa kehoa vaatteiden tai muiden mukaan. Panostaa hiusten laittamiseen, ostaa ihania vaatteita oli koko mikä hyvänsä kun ei sitä kukaan tule katsomaan ja ihmettelemään, hoitaa ihoaan, opettelee meikkaamaan ihanasti, säästää upeisiin hajuvesiin ja koruihin...
Vaikeaa kyllä hiuksia enää laitella ku ei niitä oikeestaan ole.
http://www.youtube.com/watch?v=fUUAgZ8f1OU
Sulla aika rajusti muuttu tää kirjotus. ensin on HALUUN OLLA LAIHA! sitten tällasta..asiaa sinäänsä..mietin jopa itsekkin onko tässä mtn järkeä
VastaaPoistaSaisko kysyä kuinka pitkä oot?
VastaaPoistaIte oon vähän samassa tilanteessa, tavallaan. Osa musta ajattelee, että olisi ihan ok, jos parantuisin tästä ja alkaisin syödä taas normaalisti, vaikka alipainoa ei ole kuin 1kg. Nauttisin taas asioista ja olisin iloinen. Toisaalta sitten ajattelen, että en ikinä halua parantua. Että rakastan itseäni tällaisena ja tässä ei oo mitään vikaa.
Nyt oon kouluterveydenhoitajan ja kuraattorin tarkkailussa ja se tekee kaikesta paljon vaikeempaa, koska saan puhuttua niille joistakin asioistani, mitä en ole pitkään aikaan tehnyt. Ahdistaa vaan ajatus siitä, että aina kun olen jutellut terveydenhoitajalle tai kuraattorille, haluan parantua ja lopettaa tän. Mutta mikään ei pelota niin paljon kun kontrollin ruokaan ja tähän kaikkeen menettäminen. Ja kaiken lisäksi vihaan itseäni vielä enemmän, koska tiedän että kaikki ihmiset ympärilläni koittavat saada minut parantumaan ja muutenkin tukevat minua, ja mitä minä teen? taistelen vaan vastaan, vaikka he kuluttavat niin paljon aikaa mun auttamiseen..
Mulla ei siis ole todettu minkäänlaista syömishäiriöö, ja jouduin siihen tarkkailuunkin sen takia, että vanhempani ovat eronneet ja en vaan pääse yli siitä, ja sen takia oon menettäny ruokahaluni. Tai näin kaikki luulevat. Oikeasti olen itse tietoisesti vähentänyt syömistäni niin paljon, että aloin laihtua. Tuntuu niin pahalta valehdella kaikille.
Anteeks, että aloin sulle näin avautumaan. Oli vaan jotenkin pakko saada kerrottua tää kaikki jollekkin. Voimia sulle <3
Toivon että vastaisit :)
Kiitos kommenteista!! Oon 163cm että mulla on n. 10 kg alipainoa. Ja se kaikki alko just tommosesta vähennän syömistä ja kilo kerrallaan.
VastaaPoistaAina ku avautuu jollekki tutulle tulee semmonen ''velvollisuus'' johonki..vaikka ei kukaan toisaalta vaadi mitään!(muuta ku just parantumista) Älä liikaa syytä ittees jos et simsalabim oo yhestä tai muutamista sanomisesta terve..tärkeintä on kuunnella mitä ihmisillä on sanottavaa koska ei voi koskaan tietää jospa löytyis joku ratkasu!
Se on hyvä kuulla että sulla ei oo todettu vielä mitään mutta kun se vika tässä terveydenhuollossakin on että syömishäiriö on vasta kun se on jo kehittyny liian pahaks..vaikka se alkaa jo ajatuksissa..:(
Oon pahoillani vanhempiesi erosta..se on aina rankkaa.kaverilla oli älyttömän vaikeeta kun molemmat niin rakkaat vanhemmat eros.. Mutta mieti todella mitä oot tekemässä. Jos laihutat alipainoon sun on PAKKO joskus tulla normaalipainoseks vaikka osaston kautta mutta sitten siinä onkin käyny jo niin että hiukset on pudonnu ja iho pilalla, osteoporoosit yms. Eikä se pelasta avioliittoa..Omat välit kaikkiin kiristyy kun ei jaksa mitään energian vajeessa...
Koita pärjätä..<3 sulla on painavia asioita kannettavana ja hyvä jos niitä purkaa..vaikka tänne :)
Ihana nähdä, kun on joku joka oikeasti haluaa parantua anoreksiasta/bulimiasta. Jaksamisia.:)
VastaaPoista