Mätän valkosuklaata..se on niin ihanan makeaa..''Juhlin'' tässä ehkä viimeistä kunnon mässytystä. En halua edes kirjoittaa siitä mitä vatsaani on mennyt ja noussut. (..Ja mitä ei ole noussut..) Soittivat sairaalasta. Huomenna kun on muitakin aikoja niin niitten jälkeen jään sinne. Here I come osasto. Ei mua ees jännitä..Ei mua ikinä tunnu mikään jännittävän oli sitten kyse laulamisesta koko koulun edessä tai jonnekkin uuteen paikkaan menemisestä. Yleensä se poksahtaa sitten ku annan mennä ja kestää n. minuutin ellen muutu ihan punaseks. Alan kyllä puhua jo tosta laulamisesta.
Sekoilen mä ainakin. Jospa se on sitä jännittämistä?
Mua harmittaa ja myös helpottaa että en nää kavereitani..Ne tuntuu välillä niin ahdistavilta ja ärsyttäviltä mutta on niitä hyviäkin hetkiä.. Sitäpaitsi en oo siellä loppuelämääni ja käyn täällä pikku kylässä sieltä varmaan usein? Ennakkoluuloja mulla ei ainakaan ole. Ei mitään tetoa koko paska osastoista-
Aamulla oli niin kylmä että piti pistää farkkujen alle 4 kalsarit ja pitkähihasten päälle vielä villatakki. Mitä iloa näyttää ees laihalta ku eihän sitä voi näyttää ku kylmää niin hitosti koko ajan ja pakko tehdä jostain itelleen lämpökerros. Samahan tuo olla pyöreempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti