hymy

Niin...Oon miettiny tässä että mitähän sitä tulis kirjaamaan tänne ja siinähän se aihe onkin. Mulla ei oo silleen paha mieli! Pääsin haluamaani lukioon ja oon tosi onnellinen. Oon ollu viikon siskon luona enkä ole oksentanut. Oon syöny kyllä tosi paljon karkkii ja kaikkee roskaruokaa :D Päätin vaan että vittu nyt lähti isot ranskalaiset Dollysta ja NAMS söin ne ihan kiltisti ja nautin siitä<3
Voisimpa vaan nauttia samalla tavalla useemmin...Tuntuu vaan et en tänäänkään oo ansainnu kun omenan ja toisen ja ehkä leipää...

miten teillä ihmiset menee kun asutte yksin?...No jos syömishäiriö puhkee yksin asuessa sillon voi olla että se yksin asuminen on todellista helvettiä kun sille ei oo mitään esteitä tehä itelleen mitä haluaa.. Niinhän se on syksylläki et voin ahmia joka päivä jos haluan. Mutta se hyvä siinä on että en halua. Ei kenenkään tulis haluta.

Juhannus tulee! Syökää jotain tosi hyvää ja muistakaa juoda!!! Itse ainakin ryyppään!
Vaikka isä kyllä on taas hoitanu sen asian niin perkeleen perusteellisesti että eiköhän sinne oo menny munkin edestä.

muistakaa....Oksentaminen + helle = totaalinen kuivuminen
helteestä ei kyllä pelkoa..

Ukki

Tätä mä en osannu odottaa. Maanantai aamuna 11 aikaan mun ukille oli tullu kovia rintakipuja...Se oli menny terveyskeskukseen ja siellä sen sydän oli pysähtyny. Sitä elvytettiin niillä sähkö juttu hommeleille kaks kertaa ja onneks saatiin takas elämään... Sillä oli pahasti sydämmessä tukoksia.
Tänään ukki on leikattu kuopiossa ja nyt toipuu siellä...Muutaman päivän sisään se siirretään joensuun keskusairaalaan.. Jos kaikki menee hyvin..Leikkaus on menny hyvin, miks nyt joku menis vikaan.?!

Mummo on ihan rikki...Sen näkee. Haluisin jotenkin auttaa sitä mutta en osaa..Itekki oon ihan kipsissä...Nää päivät tuntuu ihan hirveiltä. Työt tuntuu kamalilta enkä jaksa..Pelkään. En oo itkeny vielä kertaakaan ja eihän ukki ole kuollu.. Mutta kuoleman kielissä kyllä... Tuntuu että en oo ollu tarpeeks niittenkään elämässä läsnä.

oon vaan syöny.

Odotus

44kg. Mä en tunne edes syyllisyyttä tai mitään pahaa siitä että oon laihtunu. Lihominen tuntuu vaan niin pahalta oli se sitten alipainosta normaaliin päin tai miten tahansa...Se raastaa mua sisältä ja pahasti. Päivä on menny oksentaen, mutta oon myös vähän saanu syötyä kaikkee että lihosin. Tai no ravitsemusterapeutin mukaan: ''minä vain normaallisoinnun enkä missään nimessä liho. Lihomista tapahtuu vasta kun siirrytään normaalipainosta ylipainoon.''
Mun elämä on palaamassa viime syksyyn. Jokainen suupala minkä suuhuni laitoin tuntu pahalta ja oksensin sen. Painoin 36kg en jaksanu tehä mitään..Päivä koulussa sai mut ihan uupuneeks.
Musta on vaan ruennu tuntumaan hyvältä kun laihdun. Tunnen oloni taas kamalan suureks.. Vittu määräis ne lääkärit mulle jotain kunnon lääkkeitä että sais pään sekasin..voi ku olis pullo viinaa joisin sitä niin kauan että taju lähtis..

Mä en jaksa olla kotonakaan...en kestä tätä! Isä vittuilee mulle taas. Ja ihan kännissä. En jaksa en jaksa!!!!!!!!!!! Huusin sille taas niin kovaa että kurkku meni karheeks ja silti se vaan jatkaa ja inttää mulle. Mä huudan että painus helvettiin mun elämästä. Sitten kun se on juonu niin paljon että silmät seisoo päässä eikä meninaa pysyä pystyssä SITTEN se tulee kertomaan et oon niin tärkee JA MUN PITÄS KERTOO ISÄLLE IHAN KAIKKI. Sillon mun silmät muuttu mustiks ja sillon mä oon niin vihanen että voisin tehä jotain hirveetä. Kohta se tulee uudestaan yläkertaan jotain inttämään. Tätäki on jatkunu jo niin kauan että vaikka isä olis selvä nään sen läpi sen saatanan paskiaisen joka tulee kännissä ne portaat ylös, alkaa huutamaan....!!!! En kestä sitä paskaa.
No miks äiti ei tule ikinä väliin? No miten se vois kun se on sammunu jo ennen kello 21.00 tai oksentaa vessassa. Vittu että mä odotan muuttoa pois kotoa.

Ehkä mä syksyllä löytäsin uudesta koulusta itelleni jonkun joka rakastas mua ja suukkottas ja halais ennen kun nukun..Joka kertos että oon kaunis ja se rakastas mua niin helvetisti ja mä tietäsin sen eikä mun tartteis yhtään epäillä...Mut osaako tämmönen minun lainen sitten rakastaa? sitä mä en tiedä...ruoka vai rakkaus.
Onhan mulla ystävät. Olo vaan ei koskaan ole kaunis niitten seurassa kun ne on paljon kauniimpia ne osaa pukeutua nätisti ja niillä on kauniit hymyt. Ne osaa rakastaa ja ne osaa elää normaalia elämää. Syödä normaalisti ja rennosti. No turha puhua vielä mitään uudesta koulusta jos en pääse minnekkään. Meni tuo peruskoulu läpi niin säälittävästi että huh...

En vaan enää jaksa täällä kotona.

Ajattelen liikaa

Oon tajunnu että mulla on aivan ihanat kaverit...Vaikka oon täällä saattanu jonkun sanan vähän ilkeästi sanoa, mutta nyt kun mietin en todellakaan tarkota sitä..Ne haluu vaan auttaa ja tukea mutta pelkään niitten jotenkin ''särkyvän''.. Yritän olla se sama minä niille ennen kuin sairastuin mihinkään paska syömishäiriöön mutta kun peitän syömishäiriöni, peitän elämäni. Kaikki syömishäiriöiset tietää. Joka vitun ajatuksen hippunenkin kääntyy aina jossain mielessä kaloreihin, liikuntaan, laihtumiseen RUOKAAN. Joka sana jonka nykyään kuulen saa mut ajattelemaan tätä hetkeä.
Nyt musta vaan tuntuu että vaikka mun kaverit ne on mun vierellä oon menettäny ne... Ainahan hoitajat paapattaa että kaveri suhteet kärsii ja menee, mutta minähän pollakkana ajattelin että ei koske minua koska mun kaverit on vierellä... Oon menettäny ne henkisellä ja puhe tasolla..Kaikki on niin pinnallista nykyään...Onttoa.

No mitä minun elämääni kuuluu. Raadan töissä, otan raskaimmat ja fyysisimmät hommat mitä löytyy. 6 tuntia sitä ja illalla yritän vielä jotenkin lenkkeillä mutta hups kaikki aika kello 14,00--->* nukkumaan meno* menee siihen kun käyn kaupassa, ahmin, oksennan , ahmin jne... Eihän siinä muuten mitään mutta painan jo alle 45kg.
Vituttaa kun kaikki rahat menee mässyyn. Eillen meni...700g suklaata (2x 200g suklaalevy, 200g minttusuklaarakeet, 100g suklaalevy) ja 300g karkkipussi. Oon ruennu kyllä pärjäämään vähällä. Jos olis rahaa tohon olis kyllä tullu jäätelöö, sipsii, lisää suklaata ja jäääääääätelöö, kinuskia, leivoksia...Joo joo lopetan.

Isä tuli tässä yks ilta kännissä mulle kertomaan kuinka hän kehittää mulle säännöt mitä ruokaa syön ja millon ja paljon, miten paljon juon ja mitä teen ja millon ja missä....Vittu sulkis vaan tonne pannuhuoneeseen niin sillä selvittäs. Riutusin sinne. Saisin olla laiha.Vaikka tunnen olevani laiha. Kaipuu luihin on kyllä jääny..

Muutenkin mun elämä...Se että mä oon fyysisesti jo väsyny niin se väsymys on hiipiny jo pään sisään. Eikä se väsymys katoa nukkumalla. Mä vaan oksennan ja tuhlaan rahaa...Mä en oo enää hyödyks..avuks..mikskään... Ajattelen vaan omia etujani..miten mun elämä, miten minä minä minä MINÄ.
Maailmassa on vaan yks tapa saada ittesä lepoon ja se on se pysyvin tapa..Yritän ajatella tulevaisuutta miten saan lapsia, miehen..Ja ajattelen kavereitani.

Kyllämä vielä joskus pääsen tästä väsymyksesta...Joskus.

kuvassa olen minä. Tohonko haluun? ONKO TUO MUKA JOSTAKIN KAUNISTA? seuraavana päivänä menin osastolle. Lääkärit sanoki että olisin kuollu pariin kuukauteen omaan oksenteluun koska mun suolat oli niin perseellään kehossa että sudän ois lakannu lyömästä.
Tätäkö te ihmiset tavoittelette?